Mistä näitä riittää…
Tässä muutamia niin naurettavia tai muutenvaan idioottimaisuuden multihuipentumia (ja niitähän riittäis vaikka kirjasarjaksi asti).
– Tänään asiakas tulee kauppaan vähän yli 8 aamulla ja kävelee kassalle lonkeropäkkeineen. Sanon, että valitettavasti en voi myydä vielä, kun kello ei ole vielä yhdeksää. Tästä asiakas hölmistyi ja kyseli että miksi en. Kerroin, että nykyään on voimassa laki, jossa alkoholin myyntiaika on 9-21 kaupoissa (joka mielestäni jokaisen pitäisi jo muutenkin tiedostaa, etenkin kun asiakas oli n. 30-40-vuotias mies). Tähän mies sanoi että antaa tasarahan, lyö sitten kassaan kun kello on 9. Vastasin että ei käy, se on ihan sama asia lyönkö sen kassaan nyt vai 9, mutta silloin on lakia rikottu joka tapauksessa. Vastauksena sain selityksen ”mutta kun mulla on kiire”. Sanoin, että se on aivan sama kuinka kiire on, mutta lakia täällä ei todellakaan rikota, se on aivan sama sääntö jokaisella kaupalla Suomessa. Syyttävien katseiden jälkeen lisäsin vielä, että minä en näitä lakeja ole keksinyt, joten ole hyvä ja tule takaisin kun kello on 9. Asiakas marssi pihalle ja tuli takaisin kun kello oli 9… Olipa taas kiire. 🙂
Sitten nää perus, jokapäiväiset ”hauskat” vitsit ja lausahdukset:
– Se on sitten ilmainen, jos kone ei huoli. (Joo jep, hehheh…)
– *Maksettuaan* Voi mä unohdin pussin! (Se on voi voi, pussi maksaa 20 centtiä joka tapauksessa. Ja joo, joskus annoin sulle pussin ilmaiseksi, en joka kerta.)
– Oi menikö se tasan!? Tasan 10 euroa!?? (Joo, joskus käy näin…)
– Voi kun sulla on siellä paljon rahaa! (Niimpä, omaan taskuun nää meneekin.)
– Mulla jäi henkkarit autoon.. (Ok, no olehyvä ja hae ne.)
– Voi vitsit tuolla ulkona on kuuma/kylmä/tuulista/pimeää/valoista…! (Joo uskotaan, kun 50 ihmistä niin sanonut.)
…lisää taas kun jaksaa kirjoittaa. Kaikista noista huolimatta, kyllä mä silti työstäni tykkäänkin! 😀
– sussi –
Hmm, on se nyt kumma jos myyjälle ei saa edes säästä puhua. Ei ihme, että suomessa ollaan niin tuppisuita.
Niin no, mä en näe kyllä mitään pahaa noissa loppupään tyypeissä. Ihan normaaleja avauksia nuo säätilat ym kun ei keksi muutakaan.
Miksei säästä saa puhua?! Okei ymmärrän, että kassa varmaan kuulee saman joka toiselta, mutta sitten taas jos ei sanota mitään niin valitetaan kuinka epäkohteliaita ollaan… huoh.
Ignore päälle vain. Ei noissa muu auta. Perusfraaseja ei perusjässiköistä saa millään pois.
Alkaa jo ärsyttää nämä valitukset noista perusfraaseista, ei se ilma tosiaan muutu sadannen asiakkaan kohdalla, mutta se on kuitenkin ihan neutraali keskustelun aihe. Aina valitetaan, ku vaan tuppisuuna asioidaan ja taas valitetaan, kun joskus jotain sanookin, mikään ei tunnu asiakaspalvelijoille kelpaavan. Ja itsekin olen asiakaspalvelija, mutta itse yleensä aloitan keskustelun säästä puhumalla, jopa sen viidennenkymmenennen asiakkaan kanssa. Aika vaikeaa on tuntemattoman kassan kanssa keksiä mitään omaperäistä sanottavaa.
Eka kaljahemmo oli aasi, mutta nämä muut? Kauheita ihmisiä kun kehtaavat jotain small talkia yrittää. Turpa kiinni vaan ja pankki- ja kanta-asiakaskortit esiin jo ovella, ettei sitten maksupäätteellä viivytäkuin max. 20 sekkaa.
Eivät tuota lakia välttämättä kaikki tiedosta, riippuu täysin siitä kuinka usein ostaa olutta ja mihin aikaan tapaa käydä kaupassa.
Itselleni kävi joskus niin, että iltaisen kaupassakäynnin yhteydessä päätin jostain ihmeen mielijohteesta ostaa 4-päckin jotain olutmerkkiä jota en ollut pitkään aikaan maistanut. Laitoin sen hihnalle muiden ostosten sekaan jolloin kassa nappasi sen heti pois ja sanoi ”Sori, mutta tätä mä en voi myydä”. Olin muutaman sekunnin ällikällä lyöty – enhän minä ole humalassa, ja olen taatusti yli 30 v. näköinen? Epäileekö se että vien lapsille? Kunnes myyjä sanoi: ”kello on jo 15 yli”. Sitten vasta kolahti.
Tämä johtuu siitä, että
1) En osta kaljaa ruokakaupasta juuri koskaan
2) Käyn kaupassa yleensä aika myöhään (tuo on auki klo 23 saakka, 21.15 oli itseasiassa aika aikaista mulle)
3) Vaikka olisinkin kyllä muistanut lain jos sitä olisi jossain erikseen kysytty, niin se ei tuossa tilanteessa yksinkertaisesti ollut mielessä, koska ko. laki on niin täysin turha ja typerä, kuten monet vastaavat tässä maassa. Miksi ihmeessä yhden kaupassa olevan tuoteryhmän myynnin pitäisi muka olla sidottu joihinkin täysin hatusta revittyihin kellonaikoihin?
En tietenkään ruvennut, enkä rupea aaseilemaan moisesta, vaikka kassalla olikin sellainen vähän ”Turha yrittää”-ilme ja asenne tuosta. Eihän se hänen vikansa ole että moisia aasilakeja säädetään, mutta näillä mennään tai maasta pois.
Sellainen tarkennus, että ainoastaan sillä on merkitystä monelta saat juomasi haltuusi. Jos saat ne klo 21.01 ja menet samantien kassalle. .niin neiti ei saa myydä niitä. Jos saat juomat klo20.59 ja menet kassalle klo 23 niin neiti saa lain mukaan myydä juomat. Kaupat voivat toki halutessaan asettaa lisärajoitteita alkoholimyyntiin
Alkuperäinen myyjä ilmoitti sentään fiksusti, ettei voi myydä koska kello. Tuo Putkimiehen kokemus pistää ketuttamaan. Minkä tähden pitää töksäyttää: ”En voi sulle myydä.” Siinä tulee kunnon kansalaiselle juuri sellainen olo, että mikä on itsessä vikana, vaikka kyse on ainoastaan kellon viisareista. Hyvää asiakaspalvelua on myös se, että myyjä osaa keskustella sellaisilla lauseilla jotka antavat tarpeeksi informaatiota heti kättelyssä, ettei tarvitse lähteä arvailemaan missä on vika.
Tuosta tasarahan ihmettelemisestä, niin jollekin huumorintajuiselle asiakkaalle voisi koittaa vastata: ”Ei se oikeasti ollut tasan 10 euroa, mutta ajattelin huvikseni pyöristää.”
Vastaan tässä samalla vähän kaikille. 🙂
Niinkuin sanottu, minä ilmoitin samantien laista ja kellonajasta asiakkaalle (joka loppujen lopuksi kyllä oli tietoinen laista, mutta ei vaan tahtonut hyväksyä tosiasiaa, että se lonkero ei lähde kaupasta ulos tavalla eikä toisella siihen aikaan.) Ja tosiaan ”Putkimiehen” kokemus on ihan eri asia, tuossa se aasi oli myyjä, et sinä.
Miss Piggy: Jos siis viittaat tuolla mun kirjoitukseen, niin öh? Smalltalk on aivan eriasia kun loppuunkulutetut fraasit ja pussien unohtelut. Mielelläni juttelen asiakkaiden kanssa, mutta kun se ainoa ainainen puheenaihe on sää, niin alkaa se tulla pikkuhiljaa korvista ulos. Itse muutenkin höpötän samalla asiakkaille heidän ollessaan kassalla, niin siihen ei mitään sään päivittelyä tarvisi edes lykätä jos jutella haluaa, senkun liittyvät mun lörpöttelyyn.
Taidat olla näitä tapauksia jotka haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin tai sitten tunnistit itsesi jostain kohdasta tekstissä ja käännät asian myyjän niskoille.
Lisätään vielä, että kun osa ihmisistä ei ikinä kommenttiosiossa näytä ymmärtävän että tämä on nimenomaan paikka meille aspoille valittaa asioista, jopa valittaa ihan turhasta, kunhan saa joskus ITSE purkautua jonnekkin. Silti täältä löytyy teitä, jotka yrittävät estää meiltä senkin…
Joo sitä minäkin ihmettelen, me ei saada edes täällä rauhassa keskenämme purkaa. Sillonkin me myyjät ollaan väärässä.
– *Maksettuaan* Voi mä unohdin pussin! (Se on voi voi, pussi maksaa 20 centtiä joka tapauksessa. Ja joo, joskus annoin sulle pussin ilmaiseksi, en joka kerta.)
Niin, unohdan itsekin joskus ostaa muovikassin ja huomaan sen vasta sitten kun olen jo maksanut ostokseni. Pyydän nöyrimmästi anteeksi aasiakkuuttani. En tiennyt, että normaali unohdus tekee asiakkaasta aasiakkaan. Nyt tiedän
Pointti oli varmaan ennemminkin se, että kuinka moni tuolla tavalla yrittää saaha ilmaista muovipussia itselleen, vaikka se on tuote siinä missä muutkin ja se maksaa. Ei varsinaisesti se, että unohti ostaa sen pussin, koska niitäkin asiakkaissa on, jotka se vain oikeasti unohtivat ostaa ja maksavat sen mukisematta.
Joissain jutuissa moititaan asiakkaita, kun eivät sano mitään. Tässä moititaan asiakkaita, jotka yrittävät jotain sanoa etteivät olisi tuppisuita.
Voisiko kassahenkilöitä pyytää käyttämään kylttiä, jossa sanotaan saako heille sanoa jotain vai ei, helpottaisi kovasti.
Nyt hävettää. Käyn työpäivinä joka aamu kaupassa ostamassa eväitä ja useimiten juttelen säästä. En ole tajunnut, että se ärsyttää henkilökuntaa. Tästä lähtien pidän sitten suuni kiinni.
Joskus harvoin ja vahingossa saattaa asiakkaalle heittää jonkun vitsin, kun se näyttää siltä että se tajuais sen. Voisin jopa kuvitella joskus heittäväni tollaisen vitsin asiakkaalle baaritistillä ”ei ollu tasan mutta aattelin huvikseni pyöristää” Mutta nykyään en enää uskaltais. Aina kun heität jonkun läpän ilmoille siitä asiakkaasta kuoriutuukin käsittämätön tosikko.
En mäkään koskaan sitä vitsiä uskaltanut heittää. Samoin kysymykseen tyhjistä lehtihyllyistä eli ”Eikö iltalehdet ole vielä tulleet?” olisi joskus tehnyt mieli hymyhuulin sanoa: ”Joo, onhan ne mutta jätin tänne kassan alle!”
Juuri tuon ihmisten arvaamattomuuden takia koitan opiskella aivan toista alaa..
En tiedä, mistä tuo käsitys tulee, että kiireeseen vetoamalla saisi sääntöjä kierrettyä. Kassahenkilöillä kun ei ole kiire mihinkään.
Muutamassa kaupassa on kyllä hyvä ratkaisu vetää portit kiinni alkoholiosaston luota tai nykäistä jokin pressu tai ristikko eteen. Ei helpolla tule otettua vahingossa alkoholia ja jos ottaa niin saa asiakas enemmän syyttää itseään.
Mulla on tunne että nykyään asiakaspalvelussa on sellaisia ihmisiä töissä jotka eivät ”parempia” hommia saa joten ovat pakotetuja palvelemaan. Purkavat sitten turhautumistaan asiakkaisiin.
Tiesitkös, että alalla on paljon opiskelijoita? Suomen opintotuet lainojenkin kanssa ovat niin pienet, ettei niillä todellakaan kustanneta elämää + kaikkia tenttikirjojakaan ei saa lainattua, vaan on ostettava.
Mutta tietty jos korotetaan veroja, niin saadaan opiskelijoille paremmat tuet, niin ei sitten tarvitse enää tiskin takana hommata lisätuloja ja ärsyttää kiireisiä asiakkaita, eiks jeh?
Kerran MYYJÄ alkoi puhua MULLE säästä! Voi kamalaa!
Miks sen myyjän kanssa pitää puhua säästä?
Teettekö jotku kuukauden ostokset kerralla ja kestää +5 minuuttia piipata ne kaikki, ku joutaa jutustella?
Menisitte vaikka pakkaamaan sillä aikaa, en mä ainakaa jää mitään turhia mussuttamaan myyjän kanssa, kun tiedän ettei heitä kiinnosta mistään säästä lässyttää. Moikataan hymyillen, ootetaan että ostokset on piipattu, kieltäydytään kohteliaasti siitä arvasta/leimapassista mitä yleensä tyrkytetään, ei muuta kiitos, kortti maksukoneeseen, en tartte kuittia, kiitos hei. Ei siinä tartte sen sosiaalisempi olla, eikä myyjä varmasti pahastu että hoidan asioinnin ripeästi ilman turhaa ”häiriötä”.
Mä en yleensä puhu kassalle mitään. Joskus kyllä oon epähuomiossa työntäny S-etukortin K-kaupan maksupäätteeseen, mut silloin kyllä pyydän anteeksi ja näytän nololta. Kerran Lidlin kassa rupes jutteleen mulle säästä ja se oli oikeestaan ihan kivaa. Kerran mietin että uskallanko kehua kassaneidin laseja, mutta jänistin sitten… Olis varmaan kannattanu, kaipa se olis ollut siitä ihan ilonen.
Siis kyllä nimenomaan säästä puhuminen on sitä ”small talkia” ja luetellaan kohteliaisiin ja neutraaleihin aiheisiin, toisin kuin monet muut joita asiakkaat heittää joskus. En itse asiaksaspalvelua yli 15 vuotta tehneenä, keksi oikeastaan mitään yhtä helppoa keskustelun avausta kuin sää, joka tuntuu suomalaisia aina kuitenkin kiinnostavan jonkin verran. Sitten, jos tutumpi asiakas tai asiakaspalvelija niin voi jo heittää ohimennen jotain muutakin. Myös tuollaiset yllättyneet lipsahdukset esim. tasarahasta kertovat vain siitä, että asiakas ei ole nenä vinossa ja naama norsun ”sillä” vaan avoimesti juttelee tuntemattomille ihmisille. Jos asiakkaan kuitenkin normaali höpötys ärsyttää niin asiakaspalvelu ei ehkä ole oikea ammatti, ei pahalla 🙂
Sit on näitä (esimerkkinä paristonvaihto):
Asiakas: ”Niin kallis! Naapuriliikkeessä on paljo halvempi.”
Myyjä: ”No sitten varmaan kannattaa käydä siellä vaihtamassa.”
Kuluu muutama minuutti ja asiakas palaa.
A: ”Voisiksä sittenki vaihtaa tähän sen pariston.”
Kyllä ne aasiakkaat välillä niin yritettää huijata myyjää ja saada alea mutta ei onnistu. 😀
Olen myös samaa mieltä, että kirjan niistä lukuisista aasiakkaista sais tehtyä. 😀 Mutta silti ne myös rikastuttaa sitä työtä vaikka välillä v*tuttaakin.