Hampurilaisragee

Olin nuorena opiskelijatyttönä töissä eurooppalaisessa pääkaupungissa sijaitsevassa pikaruokaravintolassa. Se oli auki viiteen aamuyöllä ja tein enimmäkseen näitä yövuoroja. Aamuyön tunteina ravintola oli kuin ammuttu täyteen humalassa/aineissa olevia a(a)siakkaita. Kerrankin kun eräs miesasiakas teki erikoistilauksen jossa sai olla (vähän liioitellen) 13 ja puoli sipulinpalaa ja 1,4 maustekurkkua, meneehän siinä vähän enemmän aikaa koska kaikki ravintolan 11 kassaa olivat käytössä ja jonot ulos asti. Laitoin asiakkaalle jo limukan tarjottimelle, käännyin paistaakseni ranskalaisia koska ne oli kaukalosta loppu, ja hän viskasi sen limukan selkääni. En tästä häiriintynyt vaan otin uuden mukin ja täytin senkin. Hän alkoi raivota että on odottanut ruokaansa jo 20 min ja se pitää saada ilmatteeksi! Vastasin että sait jo yhden limukan heittämäsi tilalle, käännyin uudestaan ranskiksiin päin jolloin asiakas repi kassan irti pöydästä ja heitti sen minua kohti! Ei osunut vaan jäi roikkumaan johtojen varaan. Tässä vaiheessa vartija otti ohjat ja paiskasi herran niskaperseotteella pihalle ja ovi lukkoon. Siellä hän sitten paukutti ovea ja karjui että on maksanut ateriansa. Vartija tuli kysymään josko laittaisin sapuskat kotipakettiin ja näin tein. Vartija heitti sitten pussin ovenraosta kadulle. Myöhemmin esimies tarkisti nauhalta miten kauan asiakas oli sapuskaansa odottanut, 8 min. On se pitkä aika pikaruualle mutta erikoistilaus ja hirvee ruuhka ja niiden ranskisten paistuminen kestää 3 min ellei halua jäisenä nakertaa.

Jaa tämä tarina:

1 kommentti

  1. Joni sanoo:

    Nää on aika perusjuttuja. Aikoinaan kun meidänkin ravintolassa purettiin lounasjonoa niin aika usea alkoi vasta kassalla pähkäilemään, että mitä söisi, missäs rahat jne. Sitten oltiin kärttyisiä kun kestää niin kauan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *